Uskottomuuttako?

Ensimmäiseksi kerron, että minulle on annettu hyvin kristillinen kasvatus. Tämä siksi, että ymmärrätte varmasti näkökulmani. Faktahan on, että ikuisesti me olemme oman itsemme sekä kielemme vankeja kun alamme asioita pohtimaan. Kielen vankina olemisesta voisi pohtia enemmänkin, mutta en nyt ala kielifilosofian syviä piirteitä sen enempiä aukomaan. Sanonpa vaan, että eikös olekin turhaa pohtia kielen asettamia rajoja, koska niitä täytyy pohtia kielen asettamien rajojen mukaan. Huahh...

No niin elikä asiaan. YLEn uutisia lukiessani törmäsin tähän. Kiinnostuin tietysti asiasta, ja menin sivuille pyörimään. Tässä nyt yksi lainaus sieltä, ja omia kommentteja/[u]mielipiteitäni[/u].


Tietoa uskonnottomuudesta

Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Suomessa on noin 830 000 henkilöä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskonnottomien määrä on nopeassa kasvussa.
Uskonnottomat eivät ole mikään yhtenäinen ihmisryhmä, vaan hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla uskonnottomia. Uskonnottomat toivovat, että heitä kohdeltaisiin yhteiskunnassa tasa-arvoisesti kaikkien muiden, uskonnollistenkin, katsomusten kanssa.
Suomessa uskonnolliset järjestöt ovat saaneet runsaasti lainsäädännöllisiä etuoikeuksia. Valtionkirkot ja mm. niiden verotusoikeus ovat selkein esimerkki katsomusten eriarvoisuudesta, mutta sen lisäksi kaikilla kristillisillä suuntauksilla on joitakin etuoikeuksia muihin uskontoihin nähden. Kaikilla uskonnoilla on lisäksi etuja ei-uskonnollisiin katsomuksiin verrattuna. Viimeaikoina julkisen keskustelun alla ovat olleet mm. naispappeus, Jehovan todistajien vapautus armeijasta, uskonnonharjoittamista sisältävät päivänavaukset kouluissa sekä kappeleiden käyttö uskonnottomissa hautajaisissa.
Uskonnoton tapakulttuuri on nopeasti monipuolistuva osa Suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuurielämää. Monet haluavat viettää elämänsä ilman uskonnollisia riittejä. Kasteen sijasta vietetetään usein nimiäisiä, koulussa opiskellaan elämänkatsomustietoa, yläasteella käydään prometheus-leirillä, häät vietetään vapautuneesti ilman pappia ja pitkän elämän päätteeksi tuhkauurna sijoitetaan tunnustuksettomaan muistolehtoon. Keneltäkään ei olla viemässä oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan, mutta myös uskonnottomilla on oikeus olla rauhassa uskonnolta.Tämä ei vielä onnistu 2000-luvun Suomessa.
Seuraavien linkkien takaa löytyy lisää tietoa uskonnottomasta elämästä sekä uskontokritiikistä.

Mielestäni uskonto tulee suorana johteena sanasta usko. Eli uskonto on uskoa johonkin yliluonnolliseen, esim. Jumalaan. Uskonnottomuus itsessään kuulostaa jo hieman oudolta. Ihminen, joka ei usko mihinkään? Tai no, mielestäni on hieman yliluonnollista, tai ainakin outoa, että massat vetävät toisiaan puoleensa. Miksi? Eihän sitä kukaan tiettävästi tiedä. Se, että uskoo tähän todellisuuteen, ja siihen mitä tiedeyhteiskunta yleisesti hyväksytysti sanoo, on minusta ihan yhtä lailla uskomista siihen kuin että Jumala on nämä rajat tänne asettanut, ja hän täällä valvoo ja meitä ohjaa. Se, että nyt tällä hetkellä vain näyttää siltä että luonnossa on pari-kolmekymmentä luonnonvakiota, joiden mukaan täällä eletään, ei kyllä minua vakuuta ollenkaan. Miksi valonnopeus on 299 792 458 m·s−1? Miksei vähän enemmän ja vähän vähemmän? Mitä oli ennen maailmankaikkeutta, mistä se tuli? Eihän näihin kysymyksiin ole vastauksia, ei missään uskossa, ei edes nykymaailman tiede-uskossa.

En minä nyt yritä tiedettä millään tavalla suoraan tuomita. Se on tuonut paljon hyvää, ja helpottanut ihmisten elämää. En myöskään väitä, että uskonto sen syvemmälle vastauksia antaisi: Mistä Jumala tuli? No, enhän minä tiedä, se on vaan aina ollut. Sitten kun yritetään kuvitella tilannetta, jossa ei ole aikaa, niin hoh hoh. Se, että uskonnoilla on tiettyjä oikeuksia Suomen maalla on mielestäni hyväksyttävää. Suomessa reilusti suurin osa (n.77%) on ev.lut. kristittyjä sekä onhan kirkolla huomattavasti pidemmät perinteet. Se, mihin kirkko myös rahansa käyttää, on suoraan ihmisille. Kirkko ei tuomitse niitä "uskonnottomia", vaan hyväksyy myös heidät toimintaansa mukaan pääosin.

Sitten vielä loppuun kysymys mietittäväksi kaikille:
Neuvostoliitto heitti kirkon roskiin. Heidän mielestä se oli kommunistisen ajattelun mukaan "henkistä opiumia". Kun talvisota syttyi, Marsalkka Mannerheimille annettiin ylin käskyvalta. 30.11.1939 klo 13.40 hän antoi ensimmäisen päiväkäskynsä. Sitaatti siitä: "Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta." Jos suomalaisilla ei olisi ollut näitä arvoja, joita suojella valloittajalta, niin olisiko sota sittenkin kääntynyt toisinpäin. Sisuhan syntyi juuri näitä arvoja puolustettaessa. Tuolloin uskonto oli ennemminkin yleinen tosiasia, nykyään nimenomaan uskosta kiinni. Olihan se helppo lähteä puolustamaan, kun oli selkeät panokset ja vihollinen näkyvissä. Entäs nyt kun vihollinen tulee meistä itsestämme, ja olemmekin vain osa tätä pientä maailmaa?