Onpas kevät vierähtänyt vauhdilla. Jokkekin kohtaa palaa taas maailmanvalloitukseltaan ja alkaa taas totuttelemaan suomalaiseen arkeen - eli ryyppäämiseen. Tuntuu, että kesä on jo nyt tulvillaan kaikenmoista suunnitelmaa. Ihan liikaakin jo niitä. No, eipä tule ainakaan tylsää.
Tältä vuodelta on muuten julkaistu yksi suoranainen helmi musiikkialalla. Meinaanpa Samuli Putron ensimmäinen soolo-albumi nimeltään Elämä on juhla. Tätä on nyt tämä kevät tullu kuunneltua harvinaisen paljon. Saas nähdä palaako Zen Café enää koskaan yhteen. Toivottavasti palaa. Tauollahan ne virallisesti vain ovat, mutta Samulin puheista voisi vähän päätellä muuta. Sitä paitsi ymmärrettävästi Samuli on myös saanut naisen, joten sanotusten laatu saattaisi tästä kärsiä.
Suunnitelmissani on tänne alkaa kirjaamaan elämäni tapahtumia viimeistään kun palaan Suomeen kesäkuun loppupuolella, sinne asti tai sen jälkeenkin saattaa olla. Tai sitten ei. Saa nähdä mitä tämä ruoja vain saa aikaiseksi kaikessa laiskuudessaan. Voisin vaikka mennä omppomehua tästä juomaan. Olkaahan kiltisti!
tiistai 19. toukokuuta 2009
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Uskottomuuttako?
Ensimmäiseksi kerron, että minulle on annettu hyvin kristillinen kasvatus. Tämä siksi, että ymmärrätte varmasti näkökulmani. Faktahan on, että ikuisesti me olemme oman itsemme sekä kielemme vankeja kun alamme asioita pohtimaan. Kielen vankina olemisesta voisi pohtia enemmänkin, mutta en nyt ala kielifilosofian syviä piirteitä sen enempiä aukomaan. Sanonpa vaan, että eikös olekin turhaa pohtia kielen asettamia rajoja, koska niitä täytyy pohtia kielen asettamien rajojen mukaan. Huahh...
No niin elikä asiaan. YLEn uutisia lukiessani törmäsin tähän. Kiinnostuin tietysti asiasta, ja menin sivuille pyörimään. Tässä nyt yksi lainaus sieltä, ja omia kommentteja/[u]mielipiteitäni[/u].
Tietoa uskonnottomuudesta
Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Suomessa on noin 830 000 henkilöä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskonnottomien määrä on nopeassa kasvussa.
Uskonnottomat eivät ole mikään yhtenäinen ihmisryhmä, vaan hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla uskonnottomia. Uskonnottomat toivovat, että heitä kohdeltaisiin yhteiskunnassa tasa-arvoisesti kaikkien muiden, uskonnollistenkin, katsomusten kanssa.
Suomessa uskonnolliset järjestöt ovat saaneet runsaasti lainsäädännöllisiä etuoikeuksia. Valtionkirkot ja mm. niiden verotusoikeus ovat selkein esimerkki katsomusten eriarvoisuudesta, mutta sen lisäksi kaikilla kristillisillä suuntauksilla on joitakin etuoikeuksia muihin uskontoihin nähden. Kaikilla uskonnoilla on lisäksi etuja ei-uskonnollisiin katsomuksiin verrattuna. Viimeaikoina julkisen keskustelun alla ovat olleet mm. naispappeus, Jehovan todistajien vapautus armeijasta, uskonnonharjoittamista sisältävät päivänavaukset kouluissa sekä kappeleiden käyttö uskonnottomissa hautajaisissa.
Uskonnoton tapakulttuuri on nopeasti monipuolistuva osa Suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuurielämää. Monet haluavat viettää elämänsä ilman uskonnollisia riittejä. Kasteen sijasta vietetetään usein nimiäisiä, koulussa opiskellaan elämänkatsomustietoa, yläasteella käydään prometheus-leirillä, häät vietetään vapautuneesti ilman pappia ja pitkän elämän päätteeksi tuhkauurna sijoitetaan tunnustuksettomaan muistolehtoon. Keneltäkään ei olla viemässä oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan, mutta myös uskonnottomilla on oikeus olla rauhassa uskonnolta.Tämä ei vielä onnistu 2000-luvun Suomessa.
Seuraavien linkkien takaa löytyy lisää tietoa uskonnottomasta elämästä sekä uskontokritiikistä.
Mielestäni uskonto tulee suorana johteena sanasta usko. Eli uskonto on uskoa johonkin yliluonnolliseen, esim. Jumalaan. Uskonnottomuus itsessään kuulostaa jo hieman oudolta. Ihminen, joka ei usko mihinkään? Tai no, mielestäni on hieman yliluonnollista, tai ainakin outoa, että massat vetävät toisiaan puoleensa. Miksi? Eihän sitä kukaan tiettävästi tiedä. Se, että uskoo tähän todellisuuteen, ja siihen mitä tiedeyhteiskunta yleisesti hyväksytysti sanoo, on minusta ihan yhtä lailla uskomista siihen kuin että Jumala on nämä rajat tänne asettanut, ja hän täällä valvoo ja meitä ohjaa. Se, että nyt tällä hetkellä vain näyttää siltä että luonnossa on pari-kolmekymmentä luonnonvakiota, joiden mukaan täällä eletään, ei kyllä minua vakuuta ollenkaan. Miksi valonnopeus on 299 792 458 m·s−1? Miksei vähän enemmän ja vähän vähemmän? Mitä oli ennen maailmankaikkeutta, mistä se tuli? Eihän näihin kysymyksiin ole vastauksia, ei missään uskossa, ei edes nykymaailman tiede-uskossa.
En minä nyt yritä tiedettä millään tavalla suoraan tuomita. Se on tuonut paljon hyvää, ja helpottanut ihmisten elämää. En myöskään väitä, että uskonto sen syvemmälle vastauksia antaisi: Mistä Jumala tuli? No, enhän minä tiedä, se on vaan aina ollut. Sitten kun yritetään kuvitella tilannetta, jossa ei ole aikaa, niin hoh hoh. Se, että uskonnoilla on tiettyjä oikeuksia Suomen maalla on mielestäni hyväksyttävää. Suomessa reilusti suurin osa (n.77%) on ev.lut. kristittyjä sekä onhan kirkolla huomattavasti pidemmät perinteet. Se, mihin kirkko myös rahansa käyttää, on suoraan ihmisille. Kirkko ei tuomitse niitä "uskonnottomia", vaan hyväksyy myös heidät toimintaansa mukaan pääosin.
Sitten vielä loppuun kysymys mietittäväksi kaikille:
Neuvostoliitto heitti kirkon roskiin. Heidän mielestä se oli kommunistisen ajattelun mukaan "henkistä opiumia". Kun talvisota syttyi, Marsalkka Mannerheimille annettiin ylin käskyvalta. 30.11.1939 klo 13.40 hän antoi ensimmäisen päiväkäskynsä. Sitaatti siitä: "Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta." Jos suomalaisilla ei olisi ollut näitä arvoja, joita suojella valloittajalta, niin olisiko sota sittenkin kääntynyt toisinpäin. Sisuhan syntyi juuri näitä arvoja puolustettaessa. Tuolloin uskonto oli ennemminkin yleinen tosiasia, nykyään nimenomaan uskosta kiinni. Olihan se helppo lähteä puolustamaan, kun oli selkeät panokset ja vihollinen näkyvissä. Entäs nyt kun vihollinen tulee meistä itsestämme, ja olemmekin vain osa tätä pientä maailmaa?
No niin elikä asiaan. YLEn uutisia lukiessani törmäsin tähän. Kiinnostuin tietysti asiasta, ja menin sivuille pyörimään. Tässä nyt yksi lainaus sieltä, ja omia kommentteja/[u]mielipiteitäni[/u].
Tietoa uskonnottomuudesta
Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Suomessa on noin 830 000 henkilöä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskonnottomien määrä on nopeassa kasvussa.
Uskonnottomat eivät ole mikään yhtenäinen ihmisryhmä, vaan hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla uskonnottomia. Uskonnottomat toivovat, että heitä kohdeltaisiin yhteiskunnassa tasa-arvoisesti kaikkien muiden, uskonnollistenkin, katsomusten kanssa.
Suomessa uskonnolliset järjestöt ovat saaneet runsaasti lainsäädännöllisiä etuoikeuksia. Valtionkirkot ja mm. niiden verotusoikeus ovat selkein esimerkki katsomusten eriarvoisuudesta, mutta sen lisäksi kaikilla kristillisillä suuntauksilla on joitakin etuoikeuksia muihin uskontoihin nähden. Kaikilla uskonnoilla on lisäksi etuja ei-uskonnollisiin katsomuksiin verrattuna. Viimeaikoina julkisen keskustelun alla ovat olleet mm. naispappeus, Jehovan todistajien vapautus armeijasta, uskonnonharjoittamista sisältävät päivänavaukset kouluissa sekä kappeleiden käyttö uskonnottomissa hautajaisissa.
Uskonnoton tapakulttuuri on nopeasti monipuolistuva osa Suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuurielämää. Monet haluavat viettää elämänsä ilman uskonnollisia riittejä. Kasteen sijasta vietetetään usein nimiäisiä, koulussa opiskellaan elämänkatsomustietoa, yläasteella käydään prometheus-leirillä, häät vietetään vapautuneesti ilman pappia ja pitkän elämän päätteeksi tuhkauurna sijoitetaan tunnustuksettomaan muistolehtoon. Keneltäkään ei olla viemässä oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan, mutta myös uskonnottomilla on oikeus olla rauhassa uskonnolta.Tämä ei vielä onnistu 2000-luvun Suomessa.
Seuraavien linkkien takaa löytyy lisää tietoa uskonnottomasta elämästä sekä uskontokritiikistä.
Mielestäni uskonto tulee suorana johteena sanasta usko. Eli uskonto on uskoa johonkin yliluonnolliseen, esim. Jumalaan. Uskonnottomuus itsessään kuulostaa jo hieman oudolta. Ihminen, joka ei usko mihinkään? Tai no, mielestäni on hieman yliluonnollista, tai ainakin outoa, että massat vetävät toisiaan puoleensa. Miksi? Eihän sitä kukaan tiettävästi tiedä. Se, että uskoo tähän todellisuuteen, ja siihen mitä tiedeyhteiskunta yleisesti hyväksytysti sanoo, on minusta ihan yhtä lailla uskomista siihen kuin että Jumala on nämä rajat tänne asettanut, ja hän täällä valvoo ja meitä ohjaa. Se, että nyt tällä hetkellä vain näyttää siltä että luonnossa on pari-kolmekymmentä luonnonvakiota, joiden mukaan täällä eletään, ei kyllä minua vakuuta ollenkaan. Miksi valonnopeus on 299 792 458 m·s−1? Miksei vähän enemmän ja vähän vähemmän? Mitä oli ennen maailmankaikkeutta, mistä se tuli? Eihän näihin kysymyksiin ole vastauksia, ei missään uskossa, ei edes nykymaailman tiede-uskossa.
En minä nyt yritä tiedettä millään tavalla suoraan tuomita. Se on tuonut paljon hyvää, ja helpottanut ihmisten elämää. En myöskään väitä, että uskonto sen syvemmälle vastauksia antaisi: Mistä Jumala tuli? No, enhän minä tiedä, se on vaan aina ollut. Sitten kun yritetään kuvitella tilannetta, jossa ei ole aikaa, niin hoh hoh. Se, että uskonnoilla on tiettyjä oikeuksia Suomen maalla on mielestäni hyväksyttävää. Suomessa reilusti suurin osa (n.77%) on ev.lut. kristittyjä sekä onhan kirkolla huomattavasti pidemmät perinteet. Se, mihin kirkko myös rahansa käyttää, on suoraan ihmisille. Kirkko ei tuomitse niitä "uskonnottomia", vaan hyväksyy myös heidät toimintaansa mukaan pääosin.
Sitten vielä loppuun kysymys mietittäväksi kaikille:
Neuvostoliitto heitti kirkon roskiin. Heidän mielestä se oli kommunistisen ajattelun mukaan "henkistä opiumia". Kun talvisota syttyi, Marsalkka Mannerheimille annettiin ylin käskyvalta. 30.11.1939 klo 13.40 hän antoi ensimmäisen päiväkäskynsä. Sitaatti siitä: "Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta." Jos suomalaisilla ei olisi ollut näitä arvoja, joita suojella valloittajalta, niin olisiko sota sittenkin kääntynyt toisinpäin. Sisuhan syntyi juuri näitä arvoja puolustettaessa. Tuolloin uskonto oli ennemminkin yleinen tosiasia, nykyään nimenomaan uskosta kiinni. Olihan se helppo lähteä puolustamaan, kun oli selkeät panokset ja vihollinen näkyvissä. Entäs nyt kun vihollinen tulee meistä itsestämme, ja olemmekin vain osa tätä pientä maailmaa?
lauantai 14. maaliskuuta 2009
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Huomenta taas
Nukahdin hieman myöhään talviunille, mutta ne olivat lyhyet. Heräsin taas tänään ja oli pirteä olo. No olisi voinut olla, ei oikeasti ollut. Mutta kuitenkin aurinko paistoi, ja päätin että nyt täällä alkaa kesä. Olen tänään kävellyt merenrantaa paljain jaloin, ja se oli oikein mukavaa. Tuuli kyllä puhalsi äkäisesti vastaan, mutta eipä tuo minun oloani haitannut, varsinkin kun kuuntelin niin loistavaa musiikkia. Voi että kun on taas kiva olla!
np. Stratovarius - Against the wind
np. Stratovarius - Against the wind
tiistai 3. maaliskuuta 2009
leijona-parkoja
Kyllä se on jännä kuinka mielialat vaihtelee. Välillä toiveikas, välillä valmis vetään ittensä köyden jatkeeks. Ja kaikki vaihtelu kahen päivän sisään. No, nyt alkaa taas näkyyn sitä valoa tunnelin päässä.
Kerronpa teille nyt tositarinan suoraan Mosambikista. Mosambikilla on yhteistä rajaa Etelä-Afrikan kanssa. Mosambikissa ilmenee myös paljon työttömyyttä sekä HIVta/AIDSia. Monet ihmiset muuttavat Etelä-Afrikkaan työn ja paremman elämän perässä. Lyhin matka sinne kulkee suuren Krugerin luonnonpuiston läpi. Luonnonpuistossa asuu paljon eläimiä, muunmuassa leijonia. Kun leijona näkee suojattomia ihmisiä siellä kävelemässä, mitä leijona aijattelee? Lounas.
No, leijonat syövät ihmisiä, joilla on HIV tai AIDS. Tämä johtaa sairauden tartuntaan, ja nyt on leijonat kuolemassa. Vittu.
np. Sonata Arctica - Abandoned, Pleased, Brainwashed, Explored
Kerronpa teille nyt tositarinan suoraan Mosambikista. Mosambikilla on yhteistä rajaa Etelä-Afrikan kanssa. Mosambikissa ilmenee myös paljon työttömyyttä sekä HIVta/AIDSia. Monet ihmiset muuttavat Etelä-Afrikkaan työn ja paremman elämän perässä. Lyhin matka sinne kulkee suuren Krugerin luonnonpuiston läpi. Luonnonpuistossa asuu paljon eläimiä, muunmuassa leijonia. Kun leijona näkee suojattomia ihmisiä siellä kävelemässä, mitä leijona aijattelee? Lounas.
No, leijonat syövät ihmisiä, joilla on HIV tai AIDS. Tämä johtaa sairauden tartuntaan, ja nyt on leijonat kuolemassa. Vittu.
np. Sonata Arctica - Abandoned, Pleased, Brainwashed, Explored
lauantai 28. helmikuuta 2009
"Pojat, me ollaan hävitty tää peli..."
Tiesittekö, että me kuollaan. Sen lisäksi ihmiskunnan kehitystaso, ennemmin tai myöhemmin, muuttuu jyrkkään laskuun. Tästä syystä sitten voidaankin vielä vääntää. Nyt näyttää mielestäni tuo ilmaston lämpenemin tai vaihtoehtoisesti talouden romahtaminen hyviltä vaihtoehdoilta. Lyyäänkö vetoa? Tässä juttelin erään itselleni suhteellisen luotettavan tietolähteen kanssa. Hän sanoi, että tämä on pahin taloustilanne yleismaailmallisesti (äh, tän suomeksi kääntämisen kanssa) sitten Wall Streetin romahtamisen 1929.
Suomessa tämä tilanne on vielä suhteellisen hallussa, ja hallitus tuntuu toimivan vielä suhteellisen järkevästi. Esimerkiksi eläkeiän nostaminen tuntuu ihan järkevältä ajatukselta. Opposition toimnta ei sitten yhtä hienoa olekaan. Tässä maassa sen sijaan velkaa on otettu jo sen verran, että sen maksamiseen menee seuraavat 20 vuotta. Ja lama on vasta alkamassa! Vähän tuntuu taas, että Suomi on ainoa joka velkansa maksaa, koska se nyt sattuu luonteeseemme kuuluman, että velat maksetaan.
Miten sitten selvitä tästä tulevasta lamasta? Mihin se iskee pahiten? Rahatilanteen heiketessähän aletaan karsia siitä "ylimääräisestä", useimmiten palveluista. Sitten kun vielä öljyn hinta taas syksylle nousee, niin metsäala tuntuu ainakin aika hyvältä vaihtoehdolta. Ostakaa ihmiset siis metsää! Sitä vielä riittää Suomessa. Muutenkin kaikki pakolliset elintarpeet tuntuu ihan järkeviltä vaihtoehdoilta nytten. Kattellaan mihin tämä elämä vie.
Niin kuin tämä henkilö lopeksu totesi: "You are doomed! You are all doomed. I will go away hopefully in next thirty years. It will be you and you children who will pay for this."
Jep jep. Hyvää launtai-illan jatkoa teillekin.
Suomessa tämä tilanne on vielä suhteellisen hallussa, ja hallitus tuntuu toimivan vielä suhteellisen järkevästi. Esimerkiksi eläkeiän nostaminen tuntuu ihan järkevältä ajatukselta. Opposition toimnta ei sitten yhtä hienoa olekaan. Tässä maassa sen sijaan velkaa on otettu jo sen verran, että sen maksamiseen menee seuraavat 20 vuotta. Ja lama on vasta alkamassa! Vähän tuntuu taas, että Suomi on ainoa joka velkansa maksaa, koska se nyt sattuu luonteeseemme kuuluman, että velat maksetaan.
Miten sitten selvitä tästä tulevasta lamasta? Mihin se iskee pahiten? Rahatilanteen heiketessähän aletaan karsia siitä "ylimääräisestä", useimmiten palveluista. Sitten kun vielä öljyn hinta taas syksylle nousee, niin metsäala tuntuu ainakin aika hyvältä vaihtoehdolta. Ostakaa ihmiset siis metsää! Sitä vielä riittää Suomessa. Muutenkin kaikki pakolliset elintarpeet tuntuu ihan järkeviltä vaihtoehdoilta nytten. Kattellaan mihin tämä elämä vie.
Niin kuin tämä henkilö lopeksu totesi: "You are doomed! You are all doomed. I will go away hopefully in next thirty years. It will be you and you children who will pay for this."
Jep jep. Hyvää launtai-illan jatkoa teillekin.
torstai 26. helmikuuta 2009
Ahdistusta
Minulla on ollut koko elämäni yksi sellainen ominaisuus, tai ominaisuuden puute josta olen erittäin onnellinen. Nimittäin en oikein koskaan ole osannut asioista stressata. Ihmiset usein ihmettelevät rauhallisuuttani kun totean: "Kyllä se siitä suttaantuu." tai "asioiilla nyt vain on tapana järjestyä." Tämä stressittömyys myös usein ilmentyy laiskuutena, joka ei ehkä ole positiivista mutta silti tykkään suuresti elämäntavastani ja sehän onkin tärkeintä.
Tässä tänä iltana kuuntelin yhden ahdistuneen ystäväni mietteitä - hänellä kun on kirjotukset tuossa aivan pian. Ihmetteli ensin, että onko normaalia että ahdistaa jatkuvasti, ja kaikki ajattelu painottuu tähän ahdistukseen. En koskaan ole oikein ollut hyvä tällaisissa tilanteissa, siis lohduttamisessa tai missään. Minun sosiopaattiset piirteet kun tuppaavat tulevan esiin. Vielä kun tuppaan kuitenkin olevan liian rehellinen kertomaan tässä tapauksessa edes valkoisia valheita.
Sitten kun tyttö valitti tyhmyyttään, niin menin kyllä jo aika lukkoon. Totesin vain, että tyhmyydelle ei voi mitään toisin kuin laiskuudelle. Sanoin, että onhan se hieno sitten kirjotusten jälkeen päästä sanomaan että teki ainakin parhaansa. Eihän sen enempään pysty. No, toivottavasti helpotti sitten. Se on muuten aika outoa, että kun olen näissä tilanteissa kauhean huono niin silti ihmisillä on tapana mulle kaikesta avautua. Ovatpa outoja.
Omista kirjotuksiani sitten aloin miettimään. Itse ainakin tahdon vain hyviä arvosanoja, itselleni ei se lukumäärä niinkään kiinnosta. Matikasta saatava se vähintään 63 pistettä ja 1000€ käteen. No, tulipa sitten jaariteltua kaikkea kivaa. Mietin myös tuota, että usein naiset stressaa kauheen paljon enemmän (mielestäni) turhista asioista. Kai tähänkin jokin biologinen syy sitten on. Älkää sitä elämää niin vakavasti ottako. Ei tästä hengissä kuitenkaa selvii.
Piti myös vähän jaaritella ihmisen onnellisuudesta, mut jätän sen ensi kerralle. Kivaa loppuiltaa!
np. Jack Johnson - Better together
Tässä tänä iltana kuuntelin yhden ahdistuneen ystäväni mietteitä - hänellä kun on kirjotukset tuossa aivan pian. Ihmetteli ensin, että onko normaalia että ahdistaa jatkuvasti, ja kaikki ajattelu painottuu tähän ahdistukseen. En koskaan ole oikein ollut hyvä tällaisissa tilanteissa, siis lohduttamisessa tai missään. Minun sosiopaattiset piirteet kun tuppaavat tulevan esiin. Vielä kun tuppaan kuitenkin olevan liian rehellinen kertomaan tässä tapauksessa edes valkoisia valheita.
Sitten kun tyttö valitti tyhmyyttään, niin menin kyllä jo aika lukkoon. Totesin vain, että tyhmyydelle ei voi mitään toisin kuin laiskuudelle. Sanoin, että onhan se hieno sitten kirjotusten jälkeen päästä sanomaan että teki ainakin parhaansa. Eihän sen enempään pysty. No, toivottavasti helpotti sitten. Se on muuten aika outoa, että kun olen näissä tilanteissa kauhean huono niin silti ihmisillä on tapana mulle kaikesta avautua. Ovatpa outoja.
Omista kirjotuksiani sitten aloin miettimään. Itse ainakin tahdon vain hyviä arvosanoja, itselleni ei se lukumäärä niinkään kiinnosta. Matikasta saatava se vähintään 63 pistettä ja 1000€ käteen. No, tulipa sitten jaariteltua kaikkea kivaa. Mietin myös tuota, että usein naiset stressaa kauheen paljon enemmän (mielestäni) turhista asioista. Kai tähänkin jokin biologinen syy sitten on. Älkää sitä elämää niin vakavasti ottako. Ei tästä hengissä kuitenkaa selvii.
Piti myös vähän jaaritella ihmisen onnellisuudesta, mut jätän sen ensi kerralle. Kivaa loppuiltaa!
np. Jack Johnson - Better together
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Paaston aika alkaa.
Noni, nyt on laskiaisesta ja paikallisesta pancake daysta selvitty. Alkaa paasto. Itse en taida tänä vuonna mistään luopua. Yritän kyllä urheilua lisätä, saa nähdä kuinka siinä onnistun. Tässä vaiheessa sitä on kuitenkin taas vaihteeksi alkaa pohtimaan elämää ja sen laatua. Mistä voisi helposti luopua? Jotakin, jolla voisi ehkä muiden elämää parantaa. Ehkä voisi edes omaa elämänlaatua parantaa. Enhän mä näistä mitään tiedä, mietin vaan. Se on ihan kivaa, joo.
Muuten, Hectorin Kuinka voit väittää on aika huikea biisi.
Muuten, Hectorin Kuinka voit väittää on aika huikea biisi.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Tylsää...
Elämä on joskus tylsää. Nyt on. Herään aamulla normaalisti seitsemän aikoihin. Koska osaan olla helvetin nopea, niin olen kahdessakymmenessä minuutissa ulostautunut ja kävelen kohti bussipysäkkiä. Sitten olen täällä näin tylsäilemässä koko päivän, yrittäen välillä hieman oppiakin jotain. Kotona olen taas sitten vasta joskus puolikuuden aikaan, jonka jälkeen ei paljoa jaksa mitään tehdäkään.
Olen näin arkena kroonisesti väsynyt. En vain kykene menemään nukkumaan ennen kahta. Sitten vielä kun heräilen öisin epämääräisiin ääniin, niin yöunieni määrä putoaa helposti alle viiden tunnin. Namia. Sitten minä muutun zombiksi ja olen tylsä. No, kesää odotellessa. Suunnittelen paljon tarinoita. Minulla on valtava kasia ideioita, joista voisin kirjoittaa mutta en vain saa aikaiseksi niiden toteutusta. Päivien myötä ne hioutuvat entisestään, mutta näkyvää jälkeä kun ei ryhtymättä synny. Ideani ovat kyllä ehkä kauhean huonojakin, mutta ei se mitään. Ne ovat minun ideoita, eikä minua kiinnosta jos muut niitä arvostelevat.
Suunnittelen myös tänne monenmoisia juttuja, jotka saatan ehkä joskus jopa toteuttaakin. Minä vain satun olemaan hirveän aikaansaamaton ihminen, joten tännekään en turhan usein jaksa kirjoittaa. Nyt ei soi musiikki, koska olen yleisillä koneilla. Itku.
Olen näin arkena kroonisesti väsynyt. En vain kykene menemään nukkumaan ennen kahta. Sitten vielä kun heräilen öisin epämääräisiin ääniin, niin yöunieni määrä putoaa helposti alle viiden tunnin. Namia. Sitten minä muutun zombiksi ja olen tylsä. No, kesää odotellessa. Suunnittelen paljon tarinoita. Minulla on valtava kasia ideioita, joista voisin kirjoittaa mutta en vain saa aikaiseksi niiden toteutusta. Päivien myötä ne hioutuvat entisestään, mutta näkyvää jälkeä kun ei ryhtymättä synny. Ideani ovat kyllä ehkä kauhean huonojakin, mutta ei se mitään. Ne ovat minun ideoita, eikä minua kiinnosta jos muut niitä arvostelevat.
Suunnittelen myös tänne monenmoisia juttuja, jotka saatan ehkä joskus jopa toteuttaakin. Minä vain satun olemaan hirveän aikaansaamaton ihminen, joten tännekään en turhan usein jaksa kirjoittaa. Nyt ei soi musiikki, koska olen yleisillä koneilla. Itku.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Minua on aina pidetty outona harrastuksieni vuoksi. Siitä saa kuulla jatkuvaa vittuilua ja ison leiman otsaansa. Tämän oppii aina oikein mukavasti kestämään. Minulle on myös vittuiltu koko elämäni siitä kun olen muita nuorempi. Kaikki kaverini ovat minua vanhempia ja olen ollut aina koulussa luokkalaisiani vuoden nuorempi. Senkin oppii kestämään. Oikeastaan ihan hyvä kokemus, se kasvattaa. Mutta sitten kun lähimmät ystävät nostavat itsensä minua ylemmäksi koska olen nuorempi, tai arvostelevat harrastuksiani, niin se sattuu.
Ja nyt ei soi mikään musiikki. Vittu.
Ja nyt ei soi mikään musiikki. Vittu.
perjantai 20. helmikuuta 2009
Perjantai-iltaa
Tänään lähdin vaihteeksi kävelemään päämäärättömästi paikallisella maaseudulla. Täällä maaseutu on pääpiirteittäin kauniimpaa kuin Suomessa. Toisaalta se ehkä johtuu myös siitä, että ei ole ehtinyt kyllästymään. Toisaalta täällä on kyllä vähän roskatumpia nuo kaikki paikat. Aika ikävää. Onneksi minulla on aika hyvä suuntavaisto, niin en kuitenkaan hevillä tuonne eksy. Sitten aloin tietysti siinä talsiessa ja musiikkia kuunnellessa tapani mukaan pohtimaan kaikenmoisia asioita. Eniten mietitytti tämä caprin esille nostama herra Hännikäinen (ilman blogien lukemista en vieläkään koko asiasta tietäisi, kun täällä uutispimennossa asun), josta päivemmällä luin myös yhden lehtijutun.
Jutun mukaan Timo Hännikäinen ei ehdotustaan naisten huorausvelvollisuudesta esittänyt edes vakavasti, vaan ennemminkin provosointina.
”Yksi tapa herättää debattia on tehdä äärimmäisiä kärjistyksiä, ja Suomen kaltaisessa tosikkomaisten ja pikkusieluisten ihmisten kansoittamassa valtiossa se toimii varsin hyvin.”
Herätti debattia (väittelyä) totta tosiaan. Oman ymmärrykseni kuitenkin ylittää, että mistähän tässä olisi tarkoitus väitellä. Siitä että pitäisikö niitä naisia alistaa vaiko ei? Siitä kuinka hirveää on, että syrjäytyy eikä saa pillua(/munaa) ja mitä asialle pitäisi tehdä. Eiköhän tässä olla nyt kuitenkin sellaisten asioiden äärellä, joissa pitäisi katsoa ennemmin peiliin kuin kieroutuneeseen yhteiskuntaan. En siis todellakaan ymmärrä, että mikä tämän Hännikäisen pointti koko hommassa oli. Ehkäpä hän haluaa vaan hyvin epäsuomalaisesti valittaa surkeuttaan, ja kerätä ylimääräistä julkisuutta. Suomessahan ei julkisesti, varsinkaan omalla nimellä, ei seksistä puhuta - korkeintaan humalassa. Jo on tasa-arvo mennyt tappiinsa asti, jos seksiäkin pitäisi jokaisen saada saman verran.
Täytyy kyllä myöntää, että tietyllä asteella osaan samaistua Hännikäiseen, mieheen, joka on elänyt koko elämänsä puutteessa. Liekö saanut koskaan heihin minkäänmoista kosketusta. Ei se varmastikaan helppoa ole, mutta ei siitä nyt numeroa tarvitse tehdä. En minäkään henkilökohtaisesti ole koskaan seurustellut, enkä sitä paljon puhuttua pesää saanut, vaikka siitä tuntuu olevan jo tässä iässä niin hirveesti paineita. En minä kuitenkaan itseäni mitenkään syrjäytyneeksi koe, ja sosiaalinen elämäni on ihan hyvin mallillaan. Ei se seksi nyt kuitenkaan ole kuin yksi osa tästä elämästä. Me ihmiset kun kykemme tekemään muutakin kuin lisääntymään joidenkin pupujen tavalla. Ja sitä paitsi jotenkin tuntuu että tuolla ihmisellä on kokonaan aivan väärä asenne. Kyllä huomaa, että on joku humanisti. Teekkarit sentään kykenevät itseironiaan
Heikko Jouni uskoutui
sulle illalla
"En oo villalla
koskaan vieraillut"
se luuli että kaikki muut
oli tehneet sen
istuit miettien
sanoit niinpä niin
Hontelot pojat nahkaa ja luuta
naisiksi moni tyttöjä vei hontelot pojat ei
-Samuli Putro
np. Bob Marley - No woman no cry
Jutun mukaan Timo Hännikäinen ei ehdotustaan naisten huorausvelvollisuudesta esittänyt edes vakavasti, vaan ennemminkin provosointina.
”Yksi tapa herättää debattia on tehdä äärimmäisiä kärjistyksiä, ja Suomen kaltaisessa tosikkomaisten ja pikkusieluisten ihmisten kansoittamassa valtiossa se toimii varsin hyvin.”
Herätti debattia (väittelyä) totta tosiaan. Oman ymmärrykseni kuitenkin ylittää, että mistähän tässä olisi tarkoitus väitellä. Siitä että pitäisikö niitä naisia alistaa vaiko ei? Siitä kuinka hirveää on, että syrjäytyy eikä saa pillua(/munaa) ja mitä asialle pitäisi tehdä. Eiköhän tässä olla nyt kuitenkin sellaisten asioiden äärellä, joissa pitäisi katsoa ennemmin peiliin kuin kieroutuneeseen yhteiskuntaan. En siis todellakaan ymmärrä, että mikä tämän Hännikäisen pointti koko hommassa oli. Ehkäpä hän haluaa vaan hyvin epäsuomalaisesti valittaa surkeuttaan, ja kerätä ylimääräistä julkisuutta. Suomessahan ei julkisesti, varsinkaan omalla nimellä, ei seksistä puhuta - korkeintaan humalassa. Jo on tasa-arvo mennyt tappiinsa asti, jos seksiäkin pitäisi jokaisen saada saman verran.
Täytyy kyllä myöntää, että tietyllä asteella osaan samaistua Hännikäiseen, mieheen, joka on elänyt koko elämänsä puutteessa. Liekö saanut koskaan heihin minkäänmoista kosketusta. Ei se varmastikaan helppoa ole, mutta ei siitä nyt numeroa tarvitse tehdä. En minäkään henkilökohtaisesti ole koskaan seurustellut, enkä sitä paljon puhuttua pesää saanut, vaikka siitä tuntuu olevan jo tässä iässä niin hirveesti paineita. En minä kuitenkaan itseäni mitenkään syrjäytyneeksi koe, ja sosiaalinen elämäni on ihan hyvin mallillaan. Ei se seksi nyt kuitenkaan ole kuin yksi osa tästä elämästä. Me ihmiset kun kykemme tekemään muutakin kuin lisääntymään joidenkin pupujen tavalla. Ja sitä paitsi jotenkin tuntuu että tuolla ihmisellä on kokonaan aivan väärä asenne. Kyllä huomaa, että on joku humanisti. Teekkarit sentään kykenevät itseironiaan
Heikko Jouni uskoutui
sulle illalla
"En oo villalla
koskaan vieraillut"
se luuli että kaikki muut
oli tehneet sen
istuit miettien
sanoit niinpä niin
Hontelot pojat nahkaa ja luuta
naisiksi moni tyttöjä vei hontelot pojat ei
-Samuli Putro
np. Bob Marley - No woman no cry
Muutakin asiaa
Tällä kertaa sitten jutellaan jostain ihan muusta kuin musiikista. Nimittäin eläimistä.
Olen nähkääs kotoisin maalta. Olen aina pitänyt kaikenlaisista eläimistä. Pienistä ja suurista. Myönnän kyllä, että pienenä hieman pelkäsin naapurin hevosia - varsinkin silloin kun ne tulivat meidän pihaan syömään omenoita ilman lupaa. Sen lisäksi olen oppinut, että kaikkien koirien luokse ei tule juosta kädet ojossa. Tämä sen jälkeen kun sukulaisten koira puraisi poskestani pienen palan pois, kun meidät jätettiin kahden. Tästä huolimatta koirat ovat silti ehdottomia lemppareitani. Molemmat vanhempani ovat agronomeja, ja isäni on viimeiset 20 vuotta tehnyt työtä maanviljelijöiden, maidon-, lihan-, sekä monen muun maataloustuotteen tuottajien kanssa. Minut on opetettu maanläheiseksi, ja minua on käytetty hevosen tilalla perunapeltoamme kylväessä.
Vajaa kuukausi sitten minulla oli tiukka keskustelu ystäväni kanssa ensin kasvissyönnin eettisyydestä, ja sen jälkeen tehotuotannon eettisyydestä. Tällä kertaa nyt kerron tuosta jälkimmäisestä. Minä nimittäin suorastaan raivostun tällaisista sivustoista ja jutuista todella paljon. Samaan aikaan tekisi mieli oksentaa ja hakata joku. Onneksi en ole sitä koskaan tehnyt, mutta joku päivä vielä ehkä. Ensinnäkin voisin hieman kritisoida noita "tutkimus"menetelmiä. Itse en pidä kauhean asiallisena tapana murtautua laittomasti keskellä yöllä maatiloille ja videokuvata eläimiä siellä. Sitten kun ihmetellään, että ovatpa siat stressaantuneita, ja pureskelevat toistensä häntiä. No kyllä mäkin hermostuisin jos kotiini murtautuisi keskellä yötä täysin tuntemattomia ihmisiä.
Eniten minua ottaa päähän väite, että nämä farmarit eivät välitä eläimistään. Mietitäänpä hetki keskimääräisen maidon tahi jonkun muun tuotteen tuottajan elämää. Ne heräävät aamulla aikaisin. Silloin kun sinä todennäköisesti vielä onnellisesti ja tietämättömänä tuhiset omassa pedissäsi. Nämä maanviljelijät paiskovat koko päivän aamusta iltaan töitä, helposti 12 tuntia taukoineen - joskus enemmänkin. Maatilalla aina riittää askaretta. Tuntipalkka pyörii tavallisesti siinä viiden euron kieppeillä. Olisitko sinä valmis työskentelemään samalla rahalla? Miksi ihmeessä sitten nämä suostuvat koko työtä tekemään? Ei sitä hullukaan jaksaisi, jos ei siitä oikeasti tykkäisi. Jos ei tykkäisi herätä aikaisin aamulla, ruokkia eläimiä, ajaa traktorilla ja tehdä sitä kaikkea muuta.
Mistä sitten kiikastaa? Miksi eläimet kärsivät näillä tiloilla? Ensi kädessä syy löytyy maatalouden pienestä tuotosta. Jos käytät enemmän aikaa ja tilaa jokaista eläintä kohden, tämän eläimen hinta nousee ja muuttuu kilpailukyvyttömäksi ulkomailta tuotettujen vastaavien kanssa. Tästä voimmekin kääntää katseen kaikille rakkaaseen EU:hun. EU:n budjetista melkein puolet, noin 50 miljardia euroa, käytetään maataloustukiin. Suomi on yksi harvoista EU-maista, joissa kansallinen tuki on suhteessa EU:n tukea suurempi. Tämä johtuu Suomen erityisistä sääolosuhteista. Suomessa noin 40% tuesta tulee EU:lta, lopulta verottajilta eli meiltä. Suomi käyttää maataloustukiin toiseksi eniten rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen EU:ssa. Suomi ei saa tukia EU:lta niin paljoa, koska maanviljely täällä ei ole kannattavaa. Järkevämpää se on jossain Itä-Euroopassa.
Suomi on kuitenkin pitkään pyrkinyt pitämään itsensä kansallisesti omavaraisena. Tämä ei kuitenkaan toteudu enää millään - varsinkaan viljan tuotannossa. Suomeen tuodaan elintarvikkeita muista EU-maista ja tällä poljetaan paikallisten maanviljeliöiden tuloja. Tämä ei systeeminä toimi. Tällöin eläinten elintilaa joudutaan pienentään, ja ollaan taas samassa ongelmassa. Voidaankin siis ehkä todeta, että suomalaista kannattaa tukea. Sitten vielä sellainen kysymys kaikille maailmanpelastakasvissyöjille:
Onko ekologisempaa tuoda sitä teidän soijamömmöä jostain kauko-Aasiasta tänne pohjoiseen vai syödä sitä paikallista lihaa? Miettikääpä sitä. Jokke vaikenee ja antaa teille puheenvuoron.
np. Bon Jovi - I'll be there for you
Olen nähkääs kotoisin maalta. Olen aina pitänyt kaikenlaisista eläimistä. Pienistä ja suurista. Myönnän kyllä, että pienenä hieman pelkäsin naapurin hevosia - varsinkin silloin kun ne tulivat meidän pihaan syömään omenoita ilman lupaa. Sen lisäksi olen oppinut, että kaikkien koirien luokse ei tule juosta kädet ojossa. Tämä sen jälkeen kun sukulaisten koira puraisi poskestani pienen palan pois, kun meidät jätettiin kahden. Tästä huolimatta koirat ovat silti ehdottomia lemppareitani. Molemmat vanhempani ovat agronomeja, ja isäni on viimeiset 20 vuotta tehnyt työtä maanviljelijöiden, maidon-, lihan-, sekä monen muun maataloustuotteen tuottajien kanssa. Minut on opetettu maanläheiseksi, ja minua on käytetty hevosen tilalla perunapeltoamme kylväessä.
Vajaa kuukausi sitten minulla oli tiukka keskustelu ystäväni kanssa ensin kasvissyönnin eettisyydestä, ja sen jälkeen tehotuotannon eettisyydestä. Tällä kertaa nyt kerron tuosta jälkimmäisestä. Minä nimittäin suorastaan raivostun tällaisista sivustoista ja jutuista todella paljon. Samaan aikaan tekisi mieli oksentaa ja hakata joku. Onneksi en ole sitä koskaan tehnyt, mutta joku päivä vielä ehkä. Ensinnäkin voisin hieman kritisoida noita "tutkimus"menetelmiä. Itse en pidä kauhean asiallisena tapana murtautua laittomasti keskellä yöllä maatiloille ja videokuvata eläimiä siellä. Sitten kun ihmetellään, että ovatpa siat stressaantuneita, ja pureskelevat toistensä häntiä. No kyllä mäkin hermostuisin jos kotiini murtautuisi keskellä yötä täysin tuntemattomia ihmisiä.
Eniten minua ottaa päähän väite, että nämä farmarit eivät välitä eläimistään. Mietitäänpä hetki keskimääräisen maidon tahi jonkun muun tuotteen tuottajan elämää. Ne heräävät aamulla aikaisin. Silloin kun sinä todennäköisesti vielä onnellisesti ja tietämättömänä tuhiset omassa pedissäsi. Nämä maanviljelijät paiskovat koko päivän aamusta iltaan töitä, helposti 12 tuntia taukoineen - joskus enemmänkin. Maatilalla aina riittää askaretta. Tuntipalkka pyörii tavallisesti siinä viiden euron kieppeillä. Olisitko sinä valmis työskentelemään samalla rahalla? Miksi ihmeessä sitten nämä suostuvat koko työtä tekemään? Ei sitä hullukaan jaksaisi, jos ei siitä oikeasti tykkäisi. Jos ei tykkäisi herätä aikaisin aamulla, ruokkia eläimiä, ajaa traktorilla ja tehdä sitä kaikkea muuta.
Mistä sitten kiikastaa? Miksi eläimet kärsivät näillä tiloilla? Ensi kädessä syy löytyy maatalouden pienestä tuotosta. Jos käytät enemmän aikaa ja tilaa jokaista eläintä kohden, tämän eläimen hinta nousee ja muuttuu kilpailukyvyttömäksi ulkomailta tuotettujen vastaavien kanssa. Tästä voimmekin kääntää katseen kaikille rakkaaseen EU:hun. EU:n budjetista melkein puolet, noin 50 miljardia euroa, käytetään maataloustukiin. Suomi on yksi harvoista EU-maista, joissa kansallinen tuki on suhteessa EU:n tukea suurempi. Tämä johtuu Suomen erityisistä sääolosuhteista. Suomessa noin 40% tuesta tulee EU:lta, lopulta verottajilta eli meiltä. Suomi käyttää maataloustukiin toiseksi eniten rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen EU:ssa. Suomi ei saa tukia EU:lta niin paljoa, koska maanviljely täällä ei ole kannattavaa. Järkevämpää se on jossain Itä-Euroopassa.
Suomi on kuitenkin pitkään pyrkinyt pitämään itsensä kansallisesti omavaraisena. Tämä ei kuitenkaan toteudu enää millään - varsinkaan viljan tuotannossa. Suomeen tuodaan elintarvikkeita muista EU-maista ja tällä poljetaan paikallisten maanviljeliöiden tuloja. Tämä ei systeeminä toimi. Tällöin eläinten elintilaa joudutaan pienentään, ja ollaan taas samassa ongelmassa. Voidaankin siis ehkä todeta, että suomalaista kannattaa tukea. Sitten vielä sellainen kysymys kaikille maailmanpelastakasvissyöjille:
Onko ekologisempaa tuoda sitä teidän soijamömmöä jostain kauko-Aasiasta tänne pohjoiseen vai syödä sitä paikallista lihaa? Miettikääpä sitä. Jokke vaikenee ja antaa teille puheenvuoron.
np. Bon Jovi - I'll be there for you
torstai 19. helmikuuta 2009
Muokkauksia ja surua.
Tänään oli pitkään hyvä fiilis - arveluttavan pitkään. Tämä johtui suurilta osin tietysti näistä uusista CDistäni. Etenkin Bon Jovia on tullu fiilisteltyä. Nyt kuitenkin iltaa myöten vaihdoin Zen Cafeeseen ja aloin hääräämään tämän blogini kanssa, jota en vieläkään osaa oikeasti muokata. No, saa nyt sit olla tuollainen, keskeneräinen. Laittakaa vaikka silmät kiinni samalla kun luette jos ei ulkonäkö miellytä.
No mutta siis, aiheeseen elikä Zen Cafeehen. Tämän bändin biiseistä, ennen kaikkea sanoista, löytyy keskustelavaa kyllä vaikka kuinka paljon. Sen takia aloitetaan suosikistani Tavallaan jokainen on surullinen.
Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen
- Samuli Putro
Keskustelin yksi päivä yhden kaverini kanssa asiasta. Onko jokainen tavallaan surullinen? Ensimmäinen vastaus oli että ei, tavallaan ei. Pitäisikö ihmisen sitten paremmin tiedostaa elämän sattumanvaraisuus? (onko elämä sattumaa vai kohtaloa? siitä voidaan jutella toiste.) Totuushan on, että jokaisen elämä saattaa hetkessä muuttua paratiisista helvetiksi. Siihen ei edes oikeastaan paljoa tarvita. Pari tiettyä tekoa tietyiltä henkilöiltä. Yksi satunnaisen henkilön hetken päähänpisto. Ihminen kuitenkin tahtoo usein unohtaa tämän kaiken, nousta niiden yläpuolelle. Ehkä näiden asioiden unohtaminen tekee elämästä mukavaa, mutta yhtälailla sitten paluu totuuteen sattuu entistä enemmän. Ollako optimisti vaiko pessimisti? Itse pidän realismista.
np. Zen Cafe - Taakka
No mutta siis, aiheeseen elikä Zen Cafeehen. Tämän bändin biiseistä, ennen kaikkea sanoista, löytyy keskustelavaa kyllä vaikka kuinka paljon. Sen takia aloitetaan suosikistani Tavallaan jokainen on surullinen.
Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen
- Samuli Putro
Keskustelin yksi päivä yhden kaverini kanssa asiasta. Onko jokainen tavallaan surullinen? Ensimmäinen vastaus oli että ei, tavallaan ei. Pitäisikö ihmisen sitten paremmin tiedostaa elämän sattumanvaraisuus? (onko elämä sattumaa vai kohtaloa? siitä voidaan jutella toiste.) Totuushan on, että jokaisen elämä saattaa hetkessä muuttua paratiisista helvetiksi. Siihen ei edes oikeastaan paljoa tarvita. Pari tiettyä tekoa tietyiltä henkilöiltä. Yksi satunnaisen henkilön hetken päähänpisto. Ihminen kuitenkin tahtoo usein unohtaa tämän kaiken, nousta niiden yläpuolelle. Ehkä näiden asioiden unohtaminen tekee elämästä mukavaa, mutta yhtälailla sitten paluu totuuteen sattuu entistä enemmän. Ollako optimisti vaiko pessimisti? Itse pidän realismista.
np. Zen Cafe - Taakka
Kaupoilla
Niin pääs käymään, että Jokkelainen kävi pitkästä aikaa levykaupoilla. Mukaan tarttui muutama kokoelmalevy vanhoilta ulkomaisilta legendoilta. Jos olisi ollut yhtään kalliimpaa, niin olisin saattanut sortua laittomuuksiin sillä kaksi näistä Bon Jovi ja Bruce Springsteen olivat heti Madonnan jälkeen maailman tuotteliampia muusikoita/yhtyeitä. Heidän lisäkseen kouraani vielä tarttui hieman vanhaa kunnon Bob Marleytä. Siinä vasta oli hieno mies.
np. Bon Jovi - Blaze of Glory
np. Bon Jovi - Blaze of Glory
Aah, loma on kyllä sitten mukavaa. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään. On se kyllä jännä kuinka rytmi muuttuu loma-ajalla. Puolet vuorokaudesta käyttää mielellään nukkumiseen, ja sen toisen puolen sitten epämääräiseen löhöämiseen ja luonnossa tallustamiseen. Syön hyvää ruokaa ja paljon (ikään kuin sitä en muuten tekisi). Saas nähdä miten luonnistuu paluu arkeen, kun unimäärä puolittuu ja niin edespäin. Kyllähän siihenkin taas tottuu. Ja meikäläisellä kun ei ole kuin kuuden viikon työputki edessä, jonka jälkeen taas häämöttää loma. Nyt kuitenkin pakko ryhdistäytyä ja siivota erään hamsterin asunto.
np. Apocalyptica - Burn
Ai niin muuten! Onnea Aino-Kaisa Saariselle vielä ensimmäisestä henkilökohtaisesta MM-kullasta! Tästä se lähtee. Oma veikkaukseni oli 7-9 mitalia näistä kisoista.
np. Apocalyptica - Burn
Ai niin muuten! Onnea Aino-Kaisa Saariselle vielä ensimmäisestä henkilökohtaisesta MM-kullasta! Tästä se lähtee. Oma veikkaukseni oli 7-9 mitalia näistä kisoista.
Scandinavian Music Group
Scandinavian Music Group tuottaa kyllä ihan tyttöjen musaa. Se on kyllä tietyllä tavalla melkoisen ikävä asia, koska tuotanto on kuitenkin niin hyvää. Muistanpa vieläkin kaverini todenneen kuunneltuaan kyseisen yhtyeen kappaleen Mustalla, maidolla, kylmänä, kuumana että: "Jos mä oisin tyttö, niin oisin kyllä just tollane." Niinpä niin, kukapa ei. Samasta "unelma"naisesta kertovat myös monet muut kappaleet. Itseni herätti tänään kuitenkin hieman erilainen kappale kyseiseltä yhtyeeltä. Ilman sinua olen lyijyä. Kyseinen kappale kertoo kylmästä lattiasta aamulla, ja kun nainen nousee miehen jalkaterille, jotta hän kantaa tätä kevyesti.
Tästä sain vihdoin sain hieman miehen mallia. Kukapa ei oikeasti haaveile vakiintuneesta elämästä, jossa jokaisesta hetkestä yhdessä löydetään iloa? Kuka ei tahtoisi olla se heiveröisen naisen tuki. Se, jota vasten hän voi painautua, ja johon hän voi turvata. Itse ainakin olisin mielelläni aamulla näyttämässä löytämääni tilhen pesää - ja ilman häntä olisin lyijyä. Meneepäs romantisoiduksi jo. Ehkä parempi lopetella jo nyt tähän ja jutella ens kerralla vaikkapa Zen Cafesta sekä elämän rumuudesta.
np. Scandinavian Music Group - Joisin viskin ja nousisin
Tästä sain vihdoin sain hieman miehen mallia. Kukapa ei oikeasti haaveile vakiintuneesta elämästä, jossa jokaisesta hetkestä yhdessä löydetään iloa? Kuka ei tahtoisi olla se heiveröisen naisen tuki. Se, jota vasten hän voi painautua, ja johon hän voi turvata. Itse ainakin olisin mielelläni aamulla näyttämässä löytämääni tilhen pesää - ja ilman häntä olisin lyijyä. Meneepäs romantisoiduksi jo. Ehkä parempi lopetella jo nyt tähän ja jutella ens kerralla vaikkapa Zen Cafesta sekä elämän rumuudesta.
np. Scandinavian Music Group - Joisin viskin ja nousisin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
