Tänään oli pitkään hyvä fiilis - arveluttavan pitkään. Tämä johtui suurilta osin tietysti näistä uusista CDistäni. Etenkin Bon Jovia on tullu fiilisteltyä. Nyt kuitenkin iltaa myöten vaihdoin Zen Cafeeseen ja aloin hääräämään tämän blogini kanssa, jota en vieläkään osaa oikeasti muokata. No, saa nyt sit olla tuollainen, keskeneräinen. Laittakaa vaikka silmät kiinni samalla kun luette jos ei ulkonäkö miellytä.
No mutta siis, aiheeseen elikä Zen Cafeehen. Tämän bändin biiseistä, ennen kaikkea sanoista, löytyy keskustelavaa kyllä vaikka kuinka paljon. Sen takia aloitetaan suosikistani Tavallaan jokainen on surullinen.
Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen
- Samuli Putro
Keskustelin yksi päivä yhden kaverini kanssa asiasta. Onko jokainen tavallaan surullinen? Ensimmäinen vastaus oli että ei, tavallaan ei. Pitäisikö ihmisen sitten paremmin tiedostaa elämän sattumanvaraisuus? (onko elämä sattumaa vai kohtaloa? siitä voidaan jutella toiste.) Totuushan on, että jokaisen elämä saattaa hetkessä muuttua paratiisista helvetiksi. Siihen ei edes oikeastaan paljoa tarvita. Pari tiettyä tekoa tietyiltä henkilöiltä. Yksi satunnaisen henkilön hetken päähänpisto. Ihminen kuitenkin tahtoo usein unohtaa tämän kaiken, nousta niiden yläpuolelle. Ehkä näiden asioiden unohtaminen tekee elämästä mukavaa, mutta yhtälailla sitten paluu totuuteen sattuu entistä enemmän. Ollako optimisti vaiko pessimisti? Itse pidän realismista.
np. Zen Cafe - Taakka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti